Suuri Journalistipalkinto 2009 -voittajat
Vuoden journalisti
Toimittaja Kristiina Tolvanen, Aamulehti
Perustelut: Kristiina Tolvasen tutkiva journalistinen työ tuotti viime vuonna kymmeniä Aamulehden pääjuttuja. Hän mm. paljasti, kuinka olemattomaan oppisopimuskoulutukseen on haettu väärin perustein kymmeniä miljoonia euroja, kuinka selluteollisuuden työpaikkojen siirtämistä ulkomaille on itse asiassa rahoitettu veronmaksajien rahoilla ja kuinka suuri osa puolueiden jäsenistä ei maksa jäsenmaksujaan. Jutut muistuttavat, kuinka tärkeä rooli tutkivalla journalismilla on yhteiskunnan epäkohtien ja huonojen käytäntöjen paljastajana.
Vuoden journalistinen teko
Toimittaja Pasi Heikura, tuottaja Pertti Ylikojola sekä toimittajat Anu Heikkinen ja Kaisa Pulakka, YLEn Radio 1:n puheohjelma ”Aristoteleen kantapää”
Perustelut: Aristoteleen kantapää yhdistää hauskalla tavalla kulttuuria, historiaa, kielenhuoltoa ja kirjallisuutta. Se osoittaa arkikielestä huoli-mattomuuksia, mahtipontisuutta, tahatonta huumoria, väärinkäyttöä ja suoranaista taparikollisuutta.
Aristoteleen kantapää uudistaa kulttuurijournalismia. Sitä voisi kutsua journalismin ilmiselväksi innovaatioksi, ellei sellaisesta ilmauksesta joutuisi väistämättä ohjelman tarkkailulistalle. Se on sivistävä puhe-ohjelma, joka muistuttaa, että sivistys oli alkujaan iloinen asia.
Vuoden juttu
Toimittaja Leena Sharma, kuvaaja Kaisa Rautaheimo ja graafikko Riikka Haahti, ”Minun kouluni on nyt heidän” -juttu, Suomen Kuvalehti
Perustelut: Leena Sharma ja Kaisa Rautaheimo vierailivat toimittajan entisessä koulussa, jota kansoittavat nyt maahanmuuttajaoppilaat.
Juttu on elävä ja peittelemätön reportaasi yhden koulun elämästä, mutta samalla se kertoo suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta sekä siitä, mistä maahanmuuttokeskustelun polttoaine syntyy.
Leena Sharman eläytyvä teksti ja Kaisa Rautaheimon erinomaiset kuvat sykkivät samaan tahtiin. Riikka Haahdin taitto yhdistää ne tyylikkääksi kokonaisuudeksi.”
Suuri Journalistipalkinto 2009 -ehdokkaat
Vuoden journalisti
Toimittaja Ilkka Malmberg
Helsingin Sanomien Kuukausiliite
Ilkka Malmbergillä on ainutlaatuinen kyky puhaltaa elämää Suomen historian tapahtumiin ja kertoa niiden avulla myös nykyajasta. Kolmiosainen juttusarja (”Isännät ja rengit”, ”Rauhan ja vihan Suomi”, ”Täältä tullaan elämä”) on hieno esimerkki Malmbergin omintakeisesta journalismista.
Viime kädessä Malmberg viettelee lukijan taitavasti pohtimaan, miten Suomesta on tullut sellainen maa kuin se tänään on.
Toimittaja Tuomas Manninen
Iltasanomat
Tuomas Manninen on omaperäinen ja omapäinen ajattelija. Hänellä on ilmiömäinen kyky tunnistaa ihmisten puheenaiheita ja kiinnostavia journalismin kohteita, isoja ja pieniä.
Massojen liikkeitä myötäilevän yleisjournalismin seassa Manninen on ilahduttava poikkeus, jonka jutut ovat lupaus selväjärkisyydestä ja arkisesta tavasta ajatella. Hän osoittaa naurettavat asiat naurettaviksi.
Hänen urheilukolumninsa kohteet voivat olla pieniä mutta tunteet suuria. Mannisen tekstit ovat konstailemattomia mutta huolella trimmattuja. Hänen huumorinsa on vähäeleistä, mutta pudottavaa kuin alta nykäisty tuoli.
Toimittaja Kristiina Tolvanen
Aamulehti
Kristiina Tolvasen tutkiva journalistinen työ tuotti viime vuonna kymmeniä Aamulehden pääjuttuja. Hän mm. paljasti, kuinka olemattomaan oppisopimuskoulutukseen on haettu väärin perustein kymmeniä miljoonia euroja, kuinka selluteollisuuden työpaikkojen siirtämistä ulkomaille on itse asiassa rahoitettu veronmaksajien rahoilla ja kuinka suuri osa puolueiden jäsenistä ei maksa jäsenmaksujaan.
Jutut muistuttavat, kuinka tärkeä rooli tutkivalla journalismilla on yhteiskunnan epäkohtien ja huonojen käytäntöjen paljastajana.
Vuoden juttu
Toimittaja Wali Hashi ja kuvaaja Shukri Omar
MOT Merirosvojen rannikko
Afrikan koillisrannikon merirosvous on ollut kansainvälinen kestouutinen jo pitkään, mutta tämän alueen asukkaiden näkökulmaa ei jutuissa ole juuri käsitelty. Suomensomalialainen freelance-toimittaja Wali Hashi ja kuvaaja Shukri Omar tekivät ainutlaatuisen reportaasin tavallisten somalialaisten elämästä kireässä tilanteessa.
Maahanmuuttajien joukossa on ammattitaitoisia journalisteja, jotka rikastuttavat suomalaista tiedonvälitystä. Juttu ei olisi onnistunut ilman Wali Hashin ja Shukri Omarin rohkeutta, ammattitaitoa ja kontakteja.
Uutispäällikkö Kreeta Salmela, toimittajat Risto Kunnas ja Tiia Rantalainen
Iltalehti, Minna Nurmisen kaappauksen uutisointi.
Iltalehti uutisoi ensimmäisenä teollisuusperijättären kaappauksesta verkkosivustollaan lauantai-iltana 13.6.2009. Uutisen ympärille rakennettiin verkkoon kokonaisuus, jossa viikonlopun aikana kerrottiin pala palalta mm. tekijän kiinniotosta ja henkilöllisyydestä sekä poliisin valehtelusta tapauksen selvittämisen yhteydessä.
Yksittäisistä uutisista rakennettiin painettuun lehteen kokonaisuus, jossa selvitettiin yksityiskohtaisesti tapahtumien kulkua ja tekijän motiiveja. Paketissa pohdittiin myös tapauksen herättämiä periaatteellisia kysymyksiä kuten poliisin salailua ja poikkeuksellisen teon vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kaappausuutisointi on osoitus verkon ja painetun lehden vahvuuksien onnistuneesta yhdistämisestä.
Leena Sharma (teksti), Kaisa Rautaheimo (kuvat), Riikka Haahti (taitto ja kansi)
Suomen Kuvalehti, Minun kouluni on nyt heidän
Leena Sharma ja Kaisa Rautaheimo vierailivat toimittajan entisessä koulussa, jota kansoittavat nyt maahanmuuttajaoppilaat. Juttu on elävä ja peittelemätön reportaasi yhden koulun elämästä, mutta samalla se kertoo suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta sekä siitä, mistä maahanmuuttokeskustelun polttoaine syntyy.
Leena Sharman eläytyvä teksti ja Kaisa Rautaheimon erinomaiset kuvat sykkivät samaan tahtiin. Riikka Haahdin taitto yhdistää ne tyylikkääksi kokonaisuudeksi.
Vuoden journalistinen teko
Toimittaja Pasi Heikura, tuottaja Pertti Ylikojola sekä toimittajat Anu Heikkinen ja Kaisa Pulakka
Yle Radio1, Aristoteleen kantapää
Aristoteleen kantapää yhdistää hauskalla tavalla kulttuuria, historiaa, kielenhuoltoa ja kirjallisuutta. Se osoittaa arkikielestä huolimattomuuksia, mahtipontisuutta, tahatonta huumoria, väärinkäyttöä ja suoranaista taparikollisuutta.
Aristoteleen kantapää uudistaa kulttuurijournalismia. Sitä voisi kutsua journalismin ilmiselväksi innovaatioksi, ellei sellaisesta ilmauksesta joutuisi väistämättä ohjelman tarkkailulistalle.
Se on sivistävä puheohjelma, joka muistuttaa, että sivistys oli alkujaan iloinen asia.
Toimittaja Otso Kantokorpi
Kauppalehti, Taidenäyttelyhuijausta käsittelevät jutut
Kun freelancetoimittaja ja kriitikko Otso Kantokorpi kesällä meni turkulaisen Wäinö Aaltosen taidemuseon näyttelyyn, hän huomasi heti, ettei kaikki ole kohdallaan. Kaksiosaisessa juttusarjassaan Kauppalehdessä hän paljastikin näyttelyn laajamittaiseksi huijaukseksi: venäläisten mestarien tekemiksi väitetyt taulut olivat väärennöksiä. Juttujen seurauksena näyttely suljettiin ja poliisitutkinta aloitettiin.
Tapaus muistuttaa, kuinka tärkeä osa toimittajan ammattitaitoa on asiantuntemus. Ilman Otso Kantokorven syvällistä perehtyneisyyttä venäläiseen taiteeseen tämä journalistinen teko olisi jäänyt tekemättä.
Toimittajat Olli Koivuniemi & Tuomas Peltomäki
STT, Vaalirahoitusjutut
Olli Koivuniemen ja Tuomas Peltomäen jutut käynnistivät kesällä uuden vaiheen puolueiden vaalirahoitusta koskevassa keskustelussa. Toimittajat lähettivät heinäkuussa yrityksille ja etujärjestöille kyselyn vaalirahoituksesta.
Kyselyn tuloksena selvisi, että Sampo ja Patria olivat Kokoomuksen suurrahoittajia ja että Keskustan aiemmat ilmoitukset puolueen vaalirahoituksesta eivät pitäneet paikkaansa. Myöhemmin lainsäätäjä otti kannan, etteivät valtionyhtiöt saa vastedes rahoittaa puolueita.
Jutut osoittavat, ettei yhteiskunnallisesti merkittävä tutkiva journalismi aina vaadi suuria resursseja. Hyvä ideakin voi riittää.